Ihotautipolilla viitisen vuotta jatkuvasti juosseena olen kaivannut oireilleni edes jotain nimettävää syytä. Nyt sellaista ehdotettiin. Minussa on alkueläin. Tämä sama alkueläin on meissä joka toisessa suomalaisessa tai useammassakin. Oireettomana ollessaan potilas (asiakas) ei tarvita mitään hoitoa. Minulla on iho-oireilua ja siihen arvellaan minun alkueläimeni olevan mahdollisena syyllisenä. Hoidoksi määrättiin antibiootti.

Lääkäriltä sain pienen monisteen tästä alueläimestä ja sen apatogeenisuudesta (tauteja aiheuttamaton). Antibiootti, jota minulle määrättiin, aiheuttaa mahdollisesti valtavasti erilaisia oireita. Iho-ongelma on ollut lähinnä kosmeettinen ja joskus kutinaa aiheuttava. Antibiootista saatan saada todellisia vaivoja joksikin aikaa: "Vatsakipua, pahoinvointia, oksentelua, ripulia, suun limakalvon tulehdusta, makuhäiriöitä (esim. metallinmakua suussa) ja ruokahaluttomuutta. Yliherkkyysreaktioita (ihottumaa, kutinaa, kuumotusta, nokkosihottumaa, kuumetta ja paikallista ihoturvotusta). Päänsärky, kouristukset, huimaus ja sekavuus ovat harvinaisia haittavaikutusoireita. Ohimeneviä näköhäiriöitä voi esiintyä. Virtsa voi värjäytyä tummaksi hoidon aikana." Tätä on odotettavissa. Nyt sitten kokeillaan.

"Suoliston parasiitti-infektiot eli alkueläin- ja matoinfektiot ovat maailmanlaajuisesti erittäin yleisiä. Alkueläimille on tyypillistä, että ne voivat tarttua suoraan ihmisestä toiseen, lisääntyvät ihmiselimistössä ja aiheuttavat usein oireisen taudin. Madot taas eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tartu suoraan ihmisestä toiseen eivätkä lisäänny ihmiselimistössä. Matoinfektiot ovat yleensä lieväoireisia tai oireettomia – oireita esiintyy yleensä vain, jos matoja on runsaasti. Suomessa todetuista suoliston parasiitti-infektioista
suurin osa on peräisin ulkomailta." (H.Siikamäki ym.)

Lääketieteellisestä Aikakauskirjasta löysin tämän: "Ihmisen elimistössä on omien solujen lukumäärään verrattuna kymmenkertainen määrä bakteereita. Valtaosa niistä on suolistossa, jossa bakteerimassaa on noin puolentoista kilogramman verran. Tämän bakteerijoukon koostumus ja toiminta tunnetaan edelleen huonosti. Perinteisillä viljelymenetelmillä on pystytty tunnistamaan vain osa suoliston bakteereista. Uudet tunnistusmenetelmät perustuvat bakteerigenomin kloonaamiseen, geenien sekvensointiin, saatujen sekvenssien ja tunnettujen lajien geenisekvenssien vertailuun ja bakteerien sijoittamiseen sekvenssien perusteella laskettuihin fylogeneettisiin puihin. Näillä menetelmillä saatujen tulosten mukaan yhden ihmisen suolistossa olevien bakteerilajien määrä on viidensadan ja tuhannen välillä."

Kasvualustana oleminen tällaiselle määrälle erilaisia alkueläimiä, bakteereita ja ameeboja tms. on Luojan luomistyön perusteella todella ihmeellinen asia. Mihin kaikkia noita satoja ja tuhansia alkueläimiä tarvitaan? Lääketeollisuuden ylläpitoonko?

Nopeaa sukupuolenvaihdosta: Varsinaisesta tulikin varamies.

Suomessa on lukuisa nais- ja mies-loppuisia tai miessukupuoleen viittaavia ammattinimikkeitä. Nyt tällaisista nimikkeistä, kuten virkamies, oikeusasiamies, lautamies, palomies, maaherra ja niin edelleen, halutaan eroon.

Yleisistä arkikielen sanoista pohdittavina ovat esimerkiksi sanat varsinainen, kokonainen, puolinainen, nainen ja tupakka. Tutkijain mukaan suomen kieli on feminiinisyyden kyllästämää ja nainen-loppuisia sanoja on arkikielessäkin kymmeniä, jollei satoja.

Naispuolisen arvonhaltijan nimityksiä ovat myös ssa-loppuiset abbedissa, diakonissa ja prinsessa, joiden miespuoliset vastineet ovat apotti, diakoni ja prinssi. ienne-loppuisilla naispuolisen näyttelijän nimityksillä komedienne ja tragedienne ei ole miespuolista nimitysvastinetta. (Ison suomen kieliopin verkkoversio)

Tasa-arvovaltuutetuilla on siis työllisyys turvattu. Mitä pitäisi tehdä sukupuolistuneille nimille? Tällaisiahan ovat mm: Perämies, kirvesmies, lentoemäntä, messuemäntä. Millainen nimike pitäisi kirvesmiehelle laatia? Kirveshenkilökö? Olisiko lentoemäntä sitten lentoihminen? Onhan joitakin muutoksia sukupuolen selventämiseksi jo tehtykin. Pelkkä pappi on mies, mutta naispappi on siis nainen. Mutta edelleen me olemme paikalla vain muina miehinä, mutta emme muina naisina. Eduskunnassa puhemies jäi voimaan, vaikka naisiakin on valittu puhemiehiksi. Perinne ajoi tasa-arvon edelle. Miten puhutellaan varusmiestä, joka on nainen? Ollaanko armeijassa pelkkiä alokkaita ja sitten ylennettyinä eri arvoisia herra (tai rouva tai neiti) alikersantteja, kersantteja, vänrikkejä, jne?

Voisimmehan alkaa muutella kaikki ukko- ja akka-tavuiset sanat aivan toisiksi, jos se auttaisi asiaa tasa-arvokkaampaan suuntaan. Pajukko ja risukko olisivat pajuisia ja risuisia puskia. Tupakkahan on jo muutettukin savukkeeksi.

Erikseen ovat sitten etunimet. Onko Rauni tai Vieno mies vai nainen? Tunnetaanko nimen perusteella onko kyseessä mies vai nainen? Ei kannata valita a-kirjaimeen loppuvaa nimeä pojalle, esimerkiski espanjalaiset olettavat a-loppuisen olevan nainen. O-loppuinen on miehen nimi.

Euroopan neuvosto kannustaa jäsenmaidensa valtioita edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa myös kielen tasolla ja edesauttamaan naissukupuolen näkymistä kielessä samoin kuin miessukupuolen. Kielilautakunta onkin siksi antanut suosituksen, jonka mukaan muun muassa ammattinimikkeitä pitäisi neutraalistaa kuten vaikkapa muuttaa edusmies edustajaksi. Sanonnat sen sijaan elävät kielen käyttäjien suussa omaa elämäänsä, ja ne muuntuvat jos ovat muuntuakseen.

Tiedoksi tietämättömille: He ovat euroviisuedustajamme 2010.

Johanna Virtanen ja Susan Aho

Lumet ja jääkiteet ovat koristaneet puita ja ikkunamaisemaani useita viikkoja. Koirien taluttajat (kusettajat) ovat pysähdelleet tien takana olevan koivun juurella ja katselleet sen takana olevaa koirien ulkoiluttamiskieltomerkkiä. Rantasaunalle on lasten kulkema polku. Jäällä on jo moottorikelkkauria ja niillä hiihtäneitä uskalikkoja, jotka eivät pakkasta pelkää. Aurinko paistaa vihdoinkin noihin kaksi kuukautta varjossa olleisiin puiden latvoihin ja järven taakse.

Kuinka kauan tätä kauneutta kestää? Silmät kestävät ja mieli, mutta ketävätkö suotuisat säät.

An Apple a Day Keeps the Doctor Away.

Muutaman leudomman päivän jälkeen näyttää taas pakkanen kiristyneen. Viikon vaihteen mukavat hiihtopäivät tuli käytettyä hyväksi ja testattua Antikkalan, Konttilanpellon sekä hiihtomontun ladut. Nyt en hiihdellytkään yksin, vaan monivaivaisen puolisoni kanssa. Tuntui hyvältä nähdä hänen liikkuvan laduilla ja kuvaavan lumien kaunistamia puita ja pensaita. Yhteiset urheiluharrastukset saivat jatkoa uimareissuista. Vesijuoksua ja vedessä venyttelyjä sekä 'poreakattilassa kiehumistakin' tuli harrastettua kovimpien pakkaspäivien aikaan.

Itsekseni olen jatkanut syyskaudella alkamaani kokkikerhossa käymista. Syksyisen 'mummojumpan' tilalle pääsin viikottain kokoontuvalle Kansalaisopiston kehonhuoltokurssille, jossa on miehiäkin ja kurssin vetäjä on mies. Parin käynnin jälkeen on tuntunut ihan omalta toiminnalta. Kotona voi 'opittuja' liikkeitä yrittää toistaa ja näyttää niitä kehoaan joka päivä huoltavalle puolisolleni. Hänen on venyteltävä lihksiaan ja jänteitään tai muutoin liikkuminen lakkaa. Minä yritän vasta opetella venyttelemään. Hyvän ja tehokkaan venyttelysarjan päälle tuntuu olo todella rennolta ja makoisalta.

Tänään vesikuntoilun ja lounaan päälle kokeilimme jälleen tietyn vanhan rentoutuskasetin kuuntelua sängyssä selällään maaten ja se tehosi toiseen meistä, joka nukahti jo alkuosassa rentouttavan äänen kuuntelua. Pitäisi muuntaa nuo kasetit CD:lle, kun kasettisoittimet ovat harvassa. Tämä kuuntelemamme rentoutusäänite ärsytti minua 90-luvun alussa enkä sietänyt sen kuuntelemista. Nyt nautin sekä asiasisällöstä että puhujan äänestä.

Rentoutusohjelmia on monenlaisia ja monilla kuntokursseilla niitä on kokeiltu ja monia eri ohjeita on omaksuttu. Minäkin. Pääasiallinen idea kaikissa noissa on se, että huolet ja murheet heitetään pois ja päästetään menemään taivaan tuuliin ja tilalle otetaan vastaan hyvänolontunne ja kaikkiin jäseniin tuleva rentous ja lepotila. Adrenaliini pitää saada verestä poistumaan ja tilalle tulemaan lepohormooneja. Joissakin ohjeissa on suggestion omaisia piirteitä nukutuksineen ja herätyksineen eteen ja taaksepäin laskettavine lukusanoineen.

Tauotuksesta kirjoittaessani en maininnut rentoutuksen merkityksestä mitään, joten sekin puute tuli korjatuksi.

Aamulla luin lehdestä tupakkataukojen katoamisesta ja noiden taukojen todellisesta sisällöstä. Varusmiespalveluksessa ollessani 60-luvun lopulla opin odottamaan komentoa: Tauko paikalla. Tupakan mittainen tauko. Itse en ole koskaan polttanut. Nuo tupakkatauot olivat kuitenkin monilta osin mieleenpainuvia tapahtumia. Niiden aikana murjaistiin vitsi jos toinenkin. Usein läheiset hiljaiset kuiskaten käydyt keskustelutkin sisältyivät tupakkatauoille. Työpaikoilla koneiden melussa eivät keskustelut onnistuneet, mutta tupakkatauoilla melusta poissa ollessa juttua riitti ja työtoverit muuttuivat jopa kavereiksi.

Teemalta seurasin eilen illalla vaihtoehtohoidoista kertovan sarjan avausjaksoa, jossa käsiteltiin mietiskelyä, meditaatiota. Nukahtelin kesken ohjelmaa ja sain virikkeitä omille ajatuksilleni mietiskelyn merkityksestä. Ohjelmassa toimittaja oli koekaniinina, jonka verenpainetta, sykettä ja hengitystiheyttä mitattiin levossa, paineen alla ja mietiskelyn kestäessä. Mietiskelyn aikana toimittajan elintoiminnot hidastuivat kaikilta osin.

TM (transsendenttinen meditaatio) on eräs mietiskelyohjelma, jossa tavoitellaan sisäistä järjestyneisyyttä ja tyyneyttä, jonka aikana vasen ja oikea aivopuolisko sekä aivojen etu- ja takaosa alkavat työskennellä sopusoinnussa keskenään. USA:ssa eräässä kaupungissa 500 ihmistä harrasta tätä tekniikkaa sitoutuneesti päivittäin. Teeman ohjelmassa toimittaja vieraili tuossa paikassa.

Kristittynä en voi olla ajattelematta rukousta yhtenä mietiskelyn muotona. Rukouksen yhtenä esikuvana on hengitys. Mietiskelyissä sisään- ja uloshengityksen tarkkailu on avainasemassa. Rukouksessa yhteys rukouksen kuuntelijaan, Jumalaan, on avainasia. Ilman uskoa rukousten kuuntelijaan, rukous menettää merkityksensä. Se on vain yksinpuhelua ja jonkinasteista asioiden luettelemista. Toisaalta hetket, jolloin hiljennytään asettelemaan aivoissa ja mielessä liikkuvia asioita paikoilleen ja jonkinlaiseen järjestykseen ei voi olla mitenkään huono asia sinänsä. Sitä jokaisen ihmisen pitäisi tehdä päivittäin.

Kaikenlaiset tauot päivärutiinissa ovat paikallaan. Automatkoilla tauot antavat voimia jatkaa perille. Musiikissa tauot luovat musiikkiin järjestyksen. Puheen pitämisessä tauot ovat usein oikeilla paikoillaan kovinta puhetta, mitä voi olla. Luojan luoma viikkorytmi tauottaa ihmisen työn ja levon oikeassan suhteessa, mikäli tätä jakoa 6+1 noudatettaisiin.  Vuorokausirytmissä 8 tuntia työtä, 8 lepoa ja 8 omavalinnaista aikaa on mielen- ja ruumiinterveyden elinehto. Ora & labora pätee tänäänkin.

Aikoinaan Pirkka-Pekka Peteliuksen luoma roolihahmo huutelu milloin missäkin: A-pu-va! Tämä miellekuva ilmestyi muistiini loikoillessani psoraleenikylvyssä muovilla vuoratussa altaassa ja katsellessani seinälle teipattuja lomakohteiden kauniita mainoskuvia. Viiden vuoden ajan vaivanneeseen iho-ongelmaani kokeillaan jälleen jotain uutta: PUVA-hoitoa.

Se on valolle herkistävän psoraleenilääkkeen ja pitkäaaltoisen ultraviolettisäteily A:n (UVA-säteily 320-400 nm)) yhteisvaikutusta hyväksi käyttävä ihottumien hoitomuoto. Herkistys tehdään annostelemalla lääke kylpyveteen (kylpy-PUVA)  Herkistyksen jälkeen annetaan UVA-valohoito. Hoito aloitetaan 5 sekunnin valosta lisäten annosta vähitellen useaan minuuttiin.

Kylpy-PUVA voidaan antaa koko vartalolle, käsiin tai jalkoihin. (Siis ihottuma-alueelle.) Kylvyn kesto on 10 min. Kylpyveden tulee joka kerran peittää sama ihoalue. Minä lillun vedessä kaulaani myöten. On varottava ettei kylpyvettä roiskahda kasvoihin, koska Psoralen herkistää ihon valolle ja aiheuttaa näin iholle läiskiä.

Käsitellyt alueet on suojattava auringonvalolta koko hoitojakson ajan ja vielä viikko hoidon lopettamisen jälkeen. Ulkona oleskeltaessa pitää laittaa käsineet käteen, myös autoa ajettaessa, koska auton ikkunat päästävät läpi UVA-säteitä.

Sarjahoitojen taksat ovat kohonneet vuodessa, mutta kertahoito on vielä alle 10 euroa. Parikymmentä kylpy-PUVA -hoitoa maksaa ihan liikaa, mutta kun ei taaskaan ole vaihtoehtoja.

Kokeillaan - kokeillaan -...

Lumista loppiaista 2010 klo 12.00

Loppiainen on kristillisen perinteen mukaan ollut aluksi Jeesuksen syntymäpäivä. Loppiaista onkin kutsuttu myös vanhaksi jouluksi. Sittemmin sitä on vietetty Jeesuksen luo tulleiden Itämaan tietäjien muistopäivänä. Itäinen kristikunta viettää loppiaista Jeesuksen kasteen muistopäivänä. Loppiainen on heillä myös suuri vedenpyhityspäivä. Loppiaiseen on myös liitetty Kaanaan häiden viettäminen. Protestanttisissa kirkoissa on alettu loppiaista viettää myös lähetystyön erityisenä juhlapäivänä.

Loppiaisen ruotsinkielinen nimi trettondagen tarkoittaa kolmattatoista päivää joulusta, samankaltainen nimi juhlalla on monissa muissakin kielissä. Enlanniksi se on Twelfth Day. Loppiaisaatto on siis Twelfth Night. Samaa nimeä kantaa Shakespearen 1600-luvun alussa kirjoittama hulvaton komedia.

Tästä 12 päivän jaksosta joulusta loppiaiseen kertoo tunnettu kristillinen enlanninkielinen laulu: The Twelve Days of Christmas.

Maaseudulla loppiainen merkitsi entisaikaan moniviikkoisen juhlattoman kauden alkamista, vaikkakin vanhan kansan mukaan lopulliset jäähyväiset joululle jätettiin vasta Nuutin päivänä eli tammikuun kolmantenatoista. Viimeistään tuolloin joulun ajan herkuttelu ja juhlinta loppuivat; oli aika palata harmaaseen arkeen. Loppiaisesta alkoivat vanhan kansan mukaan "selkäviikot ja reikäleivät" tai "härkäviikot ja läpileivät".

Nykyään useissa perheissä joulukuusi heitetään loppiaisen aikaan pois ja joulukoristeet kerätään laatikoihin odottamaan seuraavaa vuotta. Myös nykyajan ihmisen arkinen aherrus koulun ja työn parissa alkaa viimeistään loppiaisen jälkeen. Nuutin päivä on jäänyt monelle meistä melko vieraaksi, vaikka suomenruotsalaiset päättävätkin joulunsa vasta tammikuun kolmastoista päivä.

Ennen vanhaan Suomessa loppiaissäästä ennustettiin alkaneen vuoden säätä: "Loppiaisena on puoli talven lunta satanut". "Jos loppiaisena on metsä hyyteessä, niin saadaan hyvä ohravuosi". "Jos loppiaisena sataa lunta niin paljon, että hiiren jäljet peittyvät, niin sinä vuonna ei tule lumesta puutetta". "Jos loppiaisena on jyväaitan polku ummessa, niin se joutaa olemaan ummessa koko seuraavan talven".

Loppiaisen urheiluperinteisiin kuuluvat nykyään maakuntaviestit, Tour de Ski ja Keski-Euroopan mäkikisa.

Alkoiko nyt uusi vuosikymmen? Minusta se alkoi.  Matematiikassa origo on nollapiste, josta aletaan laskea yksiköitä joka taholle. Ilmeisesti ajanlaskumme alkukohta on myös nolla eikä yksi.

Syntyiko Kristus vuonna nolla on arvailujen varassa. V. 525 jKr. skyyttalainen munkki Dionysius Pieni määritteli ensimmäisenä ajanlaskumme aluksi Jeesuksen syntymävuoden. Siihen saakka oli Rooman perustaminen ollut ajanlaskun alkuna. Tämän laskelman perusteella v. 1533 munkki Exigus määritteli Jeesuksen syntymäajan nykyiselle paikalleen eli Jeesus syntyi v. 0. Nämä munkit tekivät määrittelyssään ilmeisesti 7 vuoden virheen. Tähtitaivaan ilmiöiden perusteella ja historiassa todella eläneen Herodeksen hallitusajan perusteella Kristuksen syntymä lienee tapahtunut jo 7 vuotta e.Kr.

Kalentereita on ajanlaskuamme määrittelemässä lukuisia. Täällä lisää tietoa.

1940-luvulla syntyneenä tämä nyt alkanut vuosikymmen on elämäni kahdeksas. Välivuosikymmenet olen elänyt kokonaan, mutta ensimmäistä ja viimeistä en. Kertolaskusta lapsena opin vanhan lorun: 'Kaks on viittä kymmenessä kymmenen kymmentä sadassa.'

Vanhuuseläkkeeni korotus on vuoden alussa 0,26 %! Tämän korotuksen eteen ei tarvittu lakkoilua eikä muitakaan työtaistelun muotoja. Mihinköhän sijoittaisin tuon tulevan korotukseni senttimäärän? Meitä vanhuuseläkkeellä olevia on vuosi vuodelta yhä enemmän. Nyt meitä lienee noin 22 % koko Suomen 16 vuotta täyttäneistä ihmisistä. Keskimääräinen vanhuuseläke on tällä hetkellä alle 1300 € kuukaudessa.

Suomen väkiluku on Tilastokeskuksen arvion mukaan vuoden 2009 lopussa 5 351 300. Vuonna 2009 arvioidaan syntyvän 60 100 lasta. Noista kaksi on meidän lastenlapsia. Eläkkeittemme maksajia on siis luvassa lisää.

Vuosittainen tilastointi huipentuu juuri vuodenvaihteeseen. Nykyisten tietokantojen ansiosta tilastointi on mahdollista lähes reaaliajassa. Työelämäni aikana tein omasta työstäni ja työhöni liittyvistä tapahtumista kalenterissa olevan tilaston, joka oli heti vuoden vaihteessa valmis. Vilkaisin kuluneen vuoden kalenteriani, siis taskussa tai pöydällä pidettävää ja huomasin, ettei merkintöjä juuri ollut. Useimmin toistuvat minun aikaani koskevat sanat olivat: terveysjumppa, seniorikokit, lääkäri, parturi, hammaslääkäri, ihopoli sekä omien että lastemme vierailujen ajankohdat.

Täällä blogissani ovat tietokoneen ääressä vietettyjen hetkien päivät ja kellonajat poimittavissa. Kenelleköhän lähettäisin laskun tästä 'työajasta'?

Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli...

On jouluyö, ja lumihuntuun pukeutunut maa,
kun yhtä puhdas itse olla voisin...

Jouluevankeliumi Sortavalassa 1911 painetun Biblian (koko Pyhän Raamatun) lehdeltä skannattuna.

Jouluvaloa näiden kakkujen kera - sinullekin.

Näyttää kuin vettä virtaisi putken täydeltä, mutta vain näyttää, sillä jäätä se on. Putki on umpijäässä. Viime syksynä asennettiin isompi putki kuin edeltäjänsä, jotta vettä mahtuisi kulkemaan putkessa läpi vuoden. Pakkaset yllättivät rakennussuunnittelijoiden laskelmat. Saas nähdä sulaako putki ennen kesää.

Yli kymmenen asteen pakkasessa tänään ajattelin tätä paljon puhuttua kasvihuoneilmiötämme. Huomenna on kuulemma yli 20 astetta pakkasta. Maailmamme lämpenee vähitellen. Tämä on tietysti hyvä asia meille Pohjolassa asuville. Toisin on tilanne päiväntasaajan seuduilla.

En ole jaksanut kovin paljon kiinnostua tästä globaalista lämpenemisestä. Sen sijaan olen ihmetellyt viimeaikaisia uutisia siitä, että tällä ilmastonmuutoksella voi ansaita rahaa. Ihmettelyä on minussa herättänyt myös hiilidioksidipäästöjen vaihtokauppa. Metsäiset maat kuten Suomi, Kanada tai Venäjä voivat ansaita hiilidioksidia syövillä viherhiukkasilla. Mihin unohtuivat levämeret? Nehän syövät metsiin verrattuna moninkertaisesti hiilidioksidia. Kuka voisi ansaita kansainvälisillä merialueilla kelluvilla planktoneilla? Mihin koko maapallon hiilidioksidipäästöt sillä vähenevät, jos rikkaat ostavat köyhiltä päästökiintiöitä? Eikö tämä ole hölmöläisen peiton jatkamista?

Päästökauppa on todella suuri ja mittava kansainvälisiä suuryrityksiä koskeva (rikastuttava) hanke. EU on säädellyt ja säätelee omalla alueellaan tätä kauppaa noin 12 000 laitosta tarkkailemalla. Jostain kumman syystä aina raha ratkaisee nämä meitä ihmistä koskevat asiat. Maapallon tila ja siitä huolehtiminen on siellä jossain taustalla. Taitanee olla asiat tälläkin alalla niin kuin suomalaisessa kunnalliselämässä, jossa yhdet ja samat tahot esittelevät asiat, päättävät niiden toteuttanisesta ja valvovat omaa toteuttamistaan.

Minä avasin lämpöpattereita lisää ja otan kuuman suihkun pikapuolin, jottei kylmä kolottaisi luissa täällä kasvihuoneilmastossa asuessani.

Lapsuudessani en muista juurikaan olleeni missään pikkujouluissa vaan aina olin kuusijuhlassa. Pyhäkoulussa oli kuusijuhla, jossa jokaisella oli oma ohjelmanumero. Pyhäkoulun kuusijuhlaan tulivat myös aikuiset ja isommat lapset, jotka olivat jo rippikoulun käyneet ja ylittäneet pyhäkouluiän eli 15 vuotta. Kuusijuhlaan jokainen toi mukanaan tietyn ennalta sovitun hintaisen nimettömän lahjan. Lahjat jaettiin sitten tuojien kesken ja tämä vaihtokauppa tuotti joskus iloa, joskus itkua. Jotkut lapset olivat ostaneet lahjan ikään kuin itselleen ja kun eivät sitä saaneet nousi poru. Pyhäkoulun opettajat olivat varanneet kaikille omat lahjapusit, joissa oli pipari ja karamelli ja joskus jopa omena sekä tietysti enkelikiiltokuva. Joulunäytelmä esitettiin joka kerta ja usein vasta lukemaan oppinut nuorin lapsi luki jouluevankeliumin. Joku lauloi, joku lausui runon, joku esitti pienen itsetehdyn kertomuksen, siis sketsin. Opettajista yleensä miesopettaja piti rukouksen ennen lopuksi laulettavaa "Maa on niin kaunis" -virttä/laulua.

Kansakoulussa olivat sitten omat kuusijuhlansa, joiden ohjelmassa kukin luokka esitti omat osuutensa. Jännitys oli suuri omien roolisanojen muistamisessa ja oikeaan aikaan esittämisessä. Lampaana tai kamelina olemisessa oli olo helpompaa, kun vuorosanat puuttuivat. Koulun kuusijuhlassakin saimme ruskeissa paperikääröissä karamelleja ja pipareita ja joskun rusinapullaviipaleen tai rikkaina jouluina joulutortun. Köyhille lapsille annettiin talvikenkiä ja joillekin takki ja housut. Villasukkia ja pipoja saivat aika monet oppilaat. Koulun kuusijuhlissa oli aina kauhean kuumaa, kun isoimpaan luokkaan ahtautui koko koulun kaikki oppilaat ja heidän vanhempansa. Joskus annettiin hymypoika tai -tyttö jo jouluna jollekin ja keväällä toiset.

Maamiesseuroissa oli myös omat kuusijuhlansa, joissa oli joskus lopuksi tanssia. Sehän oli ennen kuulumatonta joulun juhlintaa. Noista ajoista pikkujouluvillitys on karnevalisoitunut ja maallistunut. Joulu-sana on kuitenkin mukana ja viittaamassa varsinaisen Ison Joulun sanomaan.

Syntyperämme ja yhteiskuntaluokkamme perusteella kuulunemme puolisoni kanssa siihen esi-isiemme punaisten joukkoon, jotka hävisivät 1918 käydyn sodan saksalaisten avustamille valkoisille. Kauan kesti, ennen kuin Suomessa alettiin antaa oikeus hautamerkkeihin ja muistomerkkeihin punaisina tapetuille ja haudatuille. Menneiden sukupolvien asemaa ja tilanteita yritti Väinö Linna tehdä kaikelle kansalle tunnetuiksi kirjoissaan, mutta sai valkoiselta arvostelujoukolta tylyn kohtelun aikanaan. Nyt alkaa tilanne olla jo toinen. Timo Koivusalon filmatisointi eroaa kuulemma Edvin Laineen 1968 valmistuneesta vastaavasta. Koivusalolla on nimirooleissa vähemmän teatterinäyttelijöitä kuin Laineella oli. Paha tehdä vielä arviota, kun en ole nähnyt kuin mainoksia.

Isämme osallistuivat Suur-Suomea yrittäneiden sotaan ja hävisivät sodan. Opiskeluaikanani ei ollut kovinkaan kunniakasta kertoa tietyissä piireissä isäni olevan sotainvalidi. Häpeän asia se oli. Varhaislapsuudessa sain kuulla sodasta kertomuksia aina kun miesporukoita oli jonkin verran juovuksissa meillä kylässä tai saunomassa. Sotainvalidien Veljesmajalla (kesähuvila) jutut senkuin paisuivat. Toisenlaisia juttuja tuli eteeni työmatkoillani, kun tapasin enemmän 'ohiammuttuja' eli sodasta ehjin nahoin selviytyneitä. Heistä alettiin pian käyttää nimitystä sotaveteraanit. Ulkokuori näytti moneltakin kantilta ehyeltä, mutta psyykkiset vammat sai jälkikasvu tuntea elämässään. Sota ei koskenut vain yhtä sukupolvea, vaan kenties kolmea.

Yhteiskuntaluokkajako ei virallisesti ole enää olemassa ei meillä eikä muuallakaan, mutta varallisuuden perusteella ja käyttövarojen perusteella olemme jakaantuneet köyhiin ja rikkaisiin. Meillä on eräänlainen kansalaissota käynnissä edelleenkin. Tuliaseet vain puuttuvat. Yhä kasvava työläiseläkeläisten joukko (paitsi paperiteollisuuden) kuuluu niihin pientuloisiin eli köyhiin, joita 'kyykytetään' edelleen. Heitä ohjataan ns. kolmannelle sektorille hoitoon pois julkisesta terveydenhuollosta ja tilastoista. Tähän työläiskaartiin kuuluvat myös ylikoulutetut työttömät. Monet heistä elävät kädestä suuhun ja joutuvat jopa ilmaisleipäjonoista tai roska-astioista hakemaan viikkoannoksensa.

Suomen itsenäisyyspäivä ei ole kaikille itsenäisyyden päivä. Aivan liian moni on työnantajan orjuuden koukussa riippumassa. Tarvitsisimme muutakin kuin 'palatsivallankumousta'. 'Minulle ensin kaikki ja muut pärjätkööt omillaan' -periaate joutaisi jo romukoppaan. Yhteisen hyvän puolesta tulisi taistella muuallakin kuin ilmastokokouksissa. Meillä on sotatila monella rintamalla. Voi niitä, jotka hokevat rauha - rauha.

Naapurin tuomat merkkipäiväruusut ilahduttavat ikkunalla, vaikka ikkunan takana onkin pimeä ja märkä myöhäiskesä.

Edes tuntia ei keskipäivällä voi lukea ilman valoja sisällä. Ulkona näkee sentään viisikin tuntia liikkua ilman otsalamppua tai katuvaloja. Lyhyt ensitalvi tuli ja meni. Nyt odotetaan sitten sitä toista ja kenties kestävämpää. Musta järvi on kuin hyinen aukko avaruudessa odottaen nieltävää. Kirkasta jääkantta odotellessa ei tee mieli järvelle juuri tuijotella. Eikä tuota järveä juuri näykään kuin päivän sydämellä eli sydänpäivällä.

Loppuviikoksi odotellaan pakkasia. Niiden toivossa kävin pesettämässä autonkin. Edellisestä pesusta taisi olla jo puoli vuotta. Keväällä se oli kuitenkin.

Ruusut muistuttavat loppuviikon lakkiaisista. Kevään ylioppilaiden lisäksi ovat tulleet itsenäisyyspäivän ylioppilaat. Heitä sopii onnitella jo nyt.

Nuorinta eli 7. lastenlastani sylissäni pidellessäni soi mielessäni iki-ihana vanha laulu: Sinun silmiesi tähden

Sinun silmiisi kun katson niin ymmärrän sen,
miksi on onni niin kaunis ja ihmeellinen.
Sinun silmissäsi paiste päivän on,
sinun silmissäs' on hohde kuutamon.

Sinun silmiesi tähden,
laulan laulun kauneimman.
Sinun silmiesi tähden,
taivaan tähdet tavoitan.
Kun silmäs' nään,
nään sydämees'.
Kun luottaa ystävään,
taivas on niin sees.
Taivas on niin sees.

Sinun silmiesi tähden,
laulan ruusut kukkimaan.
Sinun silmiesi tähden,
siirrän vuoret paikoiltaan.
Taivaan ja maan,
pois heittäisin,
kun katsot minuun vaan,
silmin sinisin.
Silmin sinisin.

Tekijät: W. Stone ja Orvokki Itä